52. Lounasburgeri

Hyvät lounasburgerit ovat olleet nosteessa jo jonkin aikaa, mutta Helsingin keskustan ulkopuolella näiden löytäminen on vielä jokseenkin hankalaa.

Kylmän ja ahdistavan sadepäivän johdosta päätän poiketa kohentamassa mielialaani Alikeravalla sijaitsevassa Pihvituvassa. Paikka sijaitsee pienellä teollisuusalueella ja huokuu tietynlaista työmiesromantiikkaa.

Tupa on lounasaikaan lähes täynnä, mutta burgeri löytää tiensä pöytään yllättävän nopeasti. Annoksen ulkomuoto ja koko ovat kohdillaan.

Jäsäkkä 200 gramman Black Angus -pihvi on maistuva, mutta paistettu aikalailla läpikypsäksi. Kovemmat burgeripuritaanit olisivat varmasti kävelleet jo ovesta ulos, mutta itse pidän kypsästä piffistä, joten katson tämän sormien läpi. Kuivaksi asti kyseistä pihviä ei ole kuitenkaan päästetty, joten rasvan osuus on jotakuinkin kohdillaan, eikä oikeanlainen karamelisoitunut pintakaan täysin kadoksisa ole. Kastike on erinomainen, mutta vanha sanonta ”less is more” pitää jälleen paikkansa. Hampurilaista syötäessä tursuu kaikki kastike pihalle peittäen suht tehokkaasti muut maut alleen ja tehden annoksesta hieman muhjuisen.

Perunat ja sämpylä ovat hyvää perustasoa, eikä hintakaan ole aivan älytön. Pienellä tuotekehittelyllä tämä saattaisi olla hyvä vetonaula hieman kauempaakin saapuville lounastajille.

Missä: Pihvitupa, Kerava

Paljonko: 10,9e

Suositus: Jos satut olemaan jostain syystä Keravalla

27. Kämp Burger

Päätin panostaa näin hääpäivän kunniaksi illalliseen hieman normaalia enemmän. Perinteikäs Kämp Brasserie vaikuttaa sopivalta kohteelta – hienostunut, mutta kuitenkin suhteellisen mutkaton vaihtoehto.

Palvelun tason huomaa heti ovella. En siis ole tottunut siihen, että henkilökunta tervehtii asiakasta välittömästi sisääntullessa ohjatakseen mutkitta pöytään, jolloin koko ruokalukokemus lähtee mukavasti käyntiin. Kaikenmaailman trendipaikoissa kun joutuu toisinaan pyörimään puoli päivää ennenkuin joku vaivautuu huomioimaan tulijan edes kertoakseen tilataanko tiskiltä vai pöydistä.

Ammattitainoinen tarjoilija tiesi myös odottaa tilauksiamme pääpiirteittäin, sillä seuralaiseni oli kysellyt kasvisvaihtoehtoa jo etukäteen. Lasilliset viileää Rieslingiä löytävät pöytäämme alta aikayksikön.

Burgeri tuodaan pöytään silkkihansikkain. Tarjoilija myös huomaa kertoa, mitä annos sisältää ja toivottaa vielä hyvää ruokahalua. Hampurilainen kuuluu kategoriaan ”konstailematon”. Annos on hyvin yksinkertainen, eikä väliin ole lähdetty tunkemaan kaikkea mahdollista härpäkettä. Briossisämpylöiden väliin on kasattu mehevä Black Angus-pihvi, pekoni-chipotle-kastiketta, pikkelöityä punasipulia, cheddaria ja salaattia. Yksinkertaiset maut yhdistyvät purilaisessa varsin harmoniseksi kokonaisuudeksi – on rasvaa, suolaa, umamia ja aavistus hapokkuutta. Pientä miinusta kuivaksi päässeestä sämpylästä. Lisukkeena tulevat ranskalaiset ovat hyvää perustasoa, ja nekin tarjotaan varsin perinteiseen tapaan ketsupin kera. Vaikkakin kyseessä on ”vain” hampurilainen, kaikesta paistaa läpi henkilökunnan ammattiylpeys, sekä raaka-aineiden laadukkuus. Burgeri on juuri sopivan kokoinen vieden nälän, mutta jättäen kuitenkin päälle mielenkiinnon mahdollisesti seuraavaa vierailua varten.

Brasserien kaakkoon avautuvat ikkunapaikat tarjoavat mitä parhaimmat tilat pienelle getawaylle kaupungin melskeessä. Ravintolan veranta on rauhallinen, vaikkakin sijaitsee Helsingin ehkäpä vilkkaimalla alueella. Hintataso on palveluun ja miljööseen nähden kohtalainen.

Missä: Kämp Brasserie, Helsinki

Paljonko: 24e

Suositus: Hintatietoiselle.