17. Liesikiesin hauki-jokirapu slider

Näin aluksi on mainittava, että olen jo pitkään karsastanut tätä Suomeenkin rantautunutta katuruoka- ja foodtruck- trendiä. Ihan siitä syystä, että maailmalla pyöriessä katuruoka on useimmiten aivan tavallista ja arkista, mutta nopeaa ja erittäin maistuvaa purtavaa, toisin kuin useimmat täkäläiset hummerihodaripaikat, joissa saa tunnin jonotettuaan maksaa minimalistisesta annoksestaan ravintolaruoan verran. Ikäväkseni on todettava, että myös Ravintolapäivän voi jo melkein lukea samaan itkuvirteen.

Ymmärrettävästi Suomen verottaja ja virkamiesarmeijat tekevät kuitenkin yrittäjän elämästä hankalaa ja ovat omiaan nostamaan annosten hintaa. Jokatapauksessa, katuruoan ei mielestäni tarvitse olla mitään überhienoa tai järjetöntä hifistelyä.

Perinteiset festivaalisapuskat – kylmät pyttipannut ja vetiset kebablautaset – ovat saaneet jo useammassa tapahtumassa haastajan ruokarekkojen kurvatessa paikalle täyttämään nälkäisten juhlijoiden energiavarastoja. Tämä on erittäin tervetullut muutos.

Suuntaamme Tuska-festivaalin lavapommien ja auringon polttamat nenämme kohti Liesikiesin kuumia patoja. Pienen suostuttelun jälkeen päätän ruokkia itseni epätyypilliseen tapaan kalaburgerilla. Kalahan on tunnetusti niin kauan hyvää kun se ei maistu kalalta. Jo ensipuraisusta tiedän, että nyt ollaan hyvän äärellä. Mainio jokiravuilla ryyditetty haukipihvi on juuri sopivan täyteläinen. Merenpohja ei maistu liikaa läpi missään kohtaa. Herkullisen briossi-tyyppisen sämpylän täytteenä on myös raikasta tillicremeä ja mummon kurkkuja. Lisukkeena sopiva keko maalaisranuja ja erttäin toimivaa chipotle-majoneesia. Täydellistä. Kalaruokien ollessa tätä tasoa saatan tutustua meren antimiin useamminkin.

Perinteisestä kiskurihintaisesta festarilautasesta ei voi puhua edes samassa lauseessa, sillä kohtuullisella kymmenen euron hinnallaan tämä ruoka pesee varmasti monet kilpailijat mennen tullen. Mainittakoon ainoaksi miinuspuoleksi jälleen Suomen järjetön alkoholipolitiikka, jonka ansiosta ruokajuomana ei ole sallittua nauttia olutta. Kärrystä ei ole luvallista myydä alkoholituotteita, eikä niitä voi itsekään tuoda ruokapisteiden sijaitessa kaljoittelualueen ulkopuolella. Toivossa on kuitenkin hyvä elää, jospa joskus pääsemme ruoka- ja juomakulttuurissa (jotka muuten kulkevat käsi kädessä) lainsäädännöllisesti eurooppalaiselle tasolle.

Poistun päälavan suuntaan varsin tyytyväisenä ja vatsa jopa hieman yllättäen täynnä. Jaksaa taas moshata.

Missä: Liesikiesi / Tuska, Suvilahti

Paljonko: 10e

Suositus: Bongatessasi Liesikiesin liikenteessä, älä ujostele.

Mainokset

13. Jaskan Tuplahampurilainen munalla

Oletko kuullut legendaarisesta Jaskan Grillistä? Monesti Suomen parhaaksi nakkikioskiksi tituleerattu grilli sijaitsee tunnetusti Helsingissä, eduskuntatalon kupeessa. Perimätiedon mukaan kuitenkin se alkuperäinen, Valkosipuli-Jaskan itsensä perustama putiikki sijaitseekin Tapanilassa. Nykyisin Susan Grillinä tunnettu ravitsemusliike on tietojen mukaan sittenkin se aito ja alkuperäinen, eikä keskustassa sijaitsevassa kioskissa olisikaan muuta tekemistä alkuperäisen kanssa kuin nimi. Näiden tietojen valossa niin Anthony Bourdain kuin muutkin julkkikset ovat käyneet einestämässä aivan väärässä paikassa. Pienen taustatutkimuksen perusteella ainakin vaikuttaisi että tässä saattaa olla perää. Myöskin arvostelut viittaavat vahvasti siihen, että Tapanilasta saa varmemmin hyvän snagarikokemuksen.

Hurautamme autolla Tapanilan rauhallisella puutaloalueella sijaitsevalle grillille. Jotenkin todella hyvä tunnelma olla liikkeellä vartavasten hyvän grilliruoan toivossa. Silmäilemme ruokalistaa ja ainakin sieltä löytyy Jaskan nimellä kulkevia annoksia. Pistämme tilaukset sisään ja jäämme jutustelemaan mukavan paikallisen herrasmiehen kanssa. Kaveri on selvästi iltapalanhakureissulla oleva vakioasiakas. Sateinen ja tumma myöhäisiltakaan ei haittaa, sillä yön äänet ja nakkikioskin luukusta tulviva ruoan haju herättelevät nälkää mukavalla tavalla.

Hampurilainen itsessään on varsin herkullinen ja (nakkikioskistandardein) hyvistä raaka-aineista kasattu. Pikainen vilkaus sisätiloihin paljasti ainakin Wotkinsin tuotteiden olevan kovassa käytössä. Pettymys iskee kuitenkin kun huomaan, että annoksessa ei ole lainkaan valkosipulia! Ilmeisesti sitä olisi täytynyt osata erikseen pyytää. Voi tietenkin olla kyseessä sen verran ug-paikka, että vakkarit osaavat pyytää haluamansa mausteet, eikä niitä osata tarjota noviiseille automaattisesti.

Hinta/laatu-suhteeltaan kuitenkin oikein maistuva iltapala. Arvovaltaisen raatimme toinen jäsen taasen ei ollut järin tyytyväinen saamaansa purilaiseen. Ryhmämme kolmas, nelijalkainen jäsen, oli enemmän kiinnostunut viereisen roskakorin sisällöstä ja ohimenevistä autoista.

Annan kuitenkin ehdottomasti grillille vielä mahdollisuuden ja muistan pyytää rohkeammin mausteita mukaan. Miljöön puolesta kokemus oli nakkikioskikulttuuria parhaimmillaan; tukeva lämmin iltapala nukkuvan kaupunginosan rauhallisesta tunnelmasta nauttien.

Missä: Susan Grilli, Helsinki

Paljonko: 5,5e

Suositus: Iltapalaksi