48. BBQ-Pekoniburgeri

Hyvinkään festivaaliylpeys Steelfest käynnistyy jo järjestyksessään viidettä kertaa. Päätän ensitöikseni (oluen hankkimisen jälkeen) testata alueen ruokatarjontaa.

Grillikojujen riviin on parkkeerattu Burger Beast, jonka poppamiehellä höystetyt burgerit kiinnittävät huomioni välittömästi. Kojusta ei saa ranskalaisia tai muitakaan härpäkkeitä, mikä on tarkemman pohdinnan jälkeen järkevä päätös, sillä luukusta tuuttaa burgeria nälkäiselle festarikansalle sellaista tahtia, että turha ämpyily lisukkeiden kanssa ei varmasti olisi järin kannattavaa.

Tilaamani BBQ-bacon valmistuu jo ennen kuin maksukortti on löytänyt tiensä takaisin lompakkoon. Nopeata toimintaa! Istahdan nauttimaan hampparia kylmän oluen seuraan. Burgeri on – onneksi – hintaansa nähden varsin tukevaa laatua. 150 gramman pihvi on hyvin maustettu, joskin annos muutoin kaipaisi pientä viilausta chilikastikkeen muodossa. Sooseja olisi saanut itse lisätä, mutta tämä jäi epähuomiossa tekemättä.

Burgerin parasta osaa edustaa mainio sämpylä, joka muistuttaa rakenteeltaan briossin ja rasvaisen lihapiirakan sekoitusta. On jälleen erittäin ilahduttavaa huomata, että festivaaleilla on mahdollista saada nopeasti laadukasta ruokaa perinteisen bulkkitavaran sijaan. Teos toki häviää monelle high-end –burgerille, mutta näin kenttäolosuhteissa teos on varsin tyydyttävä. Tästä on hyvä jatkaa!

Missä: Burger Beast, Steelfest, Hyvinkää

Paljonko: 12e

Suositus: Mikäli lämmin kalja ja kylmä pyttipannu alkavat tökkimään.

Advertisement

20. Nokkosherneburger

Hyvää festariruokaa ei voi edelleenkään kehua liikaa. Tällä kertaa testissä on Kerubin varsin mielenkiintoinen nokkos-herne-pihvillä ryyditetty burgeri. Tarjolla olisi myös houkuttelevia lihavaihtoehtoja, mutta kuuma kesäsää saa kaipaamaan jotain hieman kevyempää.

Jonoista huolimatta Ilosaaren festivaalialueelle pystytetty pop-up ravintola tarjoilee ruokaa nälkäisille juhlijoille yllättävän ripeään tahtiin. Rankan festariviikonlopun keskellä on mahtava hengähtää hieman ja istua oikeaan pöytään syömään oikeaa ruokaa. Virvokettakan ei ehdi kulua kuin muutama kulaus, kunnes burgeri mätkähtää pöytään.

Hieman falafelia muistuttava pihvi on todella maukas ja ruokaisa, hyvällä sämpylällä, tuoreilla täytteillä ja maistuvilla tikkuperunoilla varustettu annos saa hyväksyvän nyökyttelyn saattelemana kääntämään suupielet ylöspäin.

Tämänkaltainen oikeaa ravintolakokemusta jäljittelevä ratkaisu on jälleen ehdottoman tervetullut uudistus festivaalien tarjontaan. Hyvä ruoka rauhallisessa miljöössä auttaa jaksamaan juhlat kunnialla läpi. Rock rock!

Missä: Kerubin pop-up / Ilosaarirock

Paljonko: 14e

Suositus: Nautinnollisin tapa kerätä energiaa juhlimiseen. Myös lihansyöjille.

19. Rastachef’s Tofuburger

Hiekkaranta, kasvisruokaa, kuumaa rytmimusiikkia ja jääkylmää inkivääriolutta. Äkkiseltään voisi kuvitella olevansa aivan jossain muualla kuin Joensuussa. Ilosaarirock 2015 on selkästi panostanut sekä alueen viihtyisyyteen, että ruokapalveluiden tasoon. Ehkäpä eniten yllättää nimenomaan laadukkaan kasvisruoan runsas tarjonta.

Kojun takana heiluva rastakokki ottaa tarjouksia ja iskee ruokaa nälkäisten festivaalikävijöiden kouraan tuhdin reggae-musiikin tahdittamana. Jonosta huolimatta palvelu on ystävällistä ja mukavan ripeää. Eipä aikaakaan kun lepuutan juhlimisesta kipeytyneitä niveliäni tuoreen aterian seurassa. Jalotofusta paistettu pihvi on yllättävän hyvä! Olen tottunut tofuun hieman erilaisessa muodossa, mutta tämä menee ehdottomasti jatkoon. Tofupihvi, täyteläinen sämpylä ja tuoreuttaan rapsahtelevat kasvikset raikkaasti maustetulla (jugurtti?) kastikkeella ovat taivaallinen yhdistelmä. Annoksen vegaaniruokavalioon sopivuudesta ei ole tietoa, mutta kasvisruokailijoille se ainakin passaa. Tämän kaltaista festivaaliruoan – miksei myös ruoan yleisemminkin – olisi aina pitänyt olla.

Tofuburgerin ja inkiväärioluen raikastamina hiekkarannalta nousee uusi mies. Täynnä energiaa, sekä valmiina kohtaamaan onnistuneen festivaalin vaatimat kommellukset.

 

Missä: Rastachef / Ilosaarirock

Paljonko: 8e

Suositus: Hyvän ruoan ystäville. Kaikille.

17. Liesikiesin hauki-jokirapu slider

Näin aluksi on mainittava, että olen jo pitkään karsastanut tätä Suomeenkin rantautunutta katuruoka- ja foodtruck- trendiä. Ihan siitä syystä, että maailmalla pyöriessä katuruoka on useimmiten aivan tavallista ja arkista, mutta nopeaa ja erittäin maistuvaa purtavaa, toisin kuin useimmat täkäläiset hummerihodaripaikat, joissa saa tunnin jonotettuaan maksaa minimalistisesta annoksestaan ravintolaruoan verran. Ikäväkseni on todettava, että myös Ravintolapäivän voi jo melkein lukea samaan itkuvirteen.

Ymmärrettävästi Suomen verottaja ja virkamiesarmeijat tekevät kuitenkin yrittäjän elämästä hankalaa ja ovat omiaan nostamaan annosten hintaa. Jokatapauksessa, katuruoan ei mielestäni tarvitse olla mitään überhienoa tai järjetöntä hifistelyä.

Perinteiset festivaalisapuskat – kylmät pyttipannut ja vetiset kebablautaset – ovat saaneet jo useammassa tapahtumassa haastajan ruokarekkojen kurvatessa paikalle täyttämään nälkäisten juhlijoiden energiavarastoja. Tämä on erittäin tervetullut muutos.

Suuntaamme Tuska-festivaalin lavapommien ja auringon polttamat nenämme kohti Liesikiesin kuumia patoja. Pienen suostuttelun jälkeen päätän ruokkia itseni epätyypilliseen tapaan kalaburgerilla. Kalahan on tunnetusti niin kauan hyvää kun se ei maistu kalalta. Jo ensipuraisusta tiedän, että nyt ollaan hyvän äärellä. Mainio jokiravuilla ryyditetty haukipihvi on juuri sopivan täyteläinen. Merenpohja ei maistu liikaa läpi missään kohtaa. Herkullisen briossi-tyyppisen sämpylän täytteenä on myös raikasta tillicremeä ja mummon kurkkuja. Lisukkeena sopiva keko maalaisranuja ja erttäin toimivaa chipotle-majoneesia. Täydellistä. Kalaruokien ollessa tätä tasoa saatan tutustua meren antimiin useamminkin.

Perinteisestä kiskurihintaisesta festarilautasesta ei voi puhua edes samassa lauseessa, sillä kohtuullisella kymmenen euron hinnallaan tämä ruoka pesee varmasti monet kilpailijat mennen tullen. Mainittakoon ainoaksi miinuspuoleksi jälleen Suomen järjetön alkoholipolitiikka, jonka ansiosta ruokajuomana ei ole sallittua nauttia olutta. Kärrystä ei ole luvallista myydä alkoholituotteita, eikä niitä voi itsekään tuoda ruokapisteiden sijaitessa kaljoittelualueen ulkopuolella. Toivossa on kuitenkin hyvä elää, jospa joskus pääsemme ruoka- ja juomakulttuurissa (jotka muuten kulkevat käsi kädessä) lainsäädännöllisesti eurooppalaiselle tasolle.

Poistun päälavan suuntaan varsin tyytyväisenä ja vatsa jopa hieman yllättäen täynnä. Jaksaa taas moshata.

Missä: Liesikiesi / Tuska, Suvilahti

Paljonko: 10e

Suositus: Bongatessasi Liesikiesin liikenteessä, älä ujostele.