57. Bosgårdin hampurilainen

Kauppahalleissa on tunnelmaa. Hakaniemen vanha kauppahalli näyttää heränneen uuteen loistoon ..tai mistä minä näin vantaalaisena mitään tiedän, sillä en ole paikassa käynyt vuosikausiin. Halliin on joka tapauksessa auennut toinen toistaan houkuttelevampia elintarvikekojuja: Löytyy niin lihaa, mausteita, luomukasviksia, juustoja kuin meren herkkuja. Kauppiaiden joukossa on myös porvoolainen karjatila Bosgård, joka tarjoilee lihatuotteiden ohessa myös lämpimiä annoksia.

Iloisesti palveleva kauppias on selkeästi ylpeä tuotteistaan, ja kertoo burgerpihvien olevan aina vähintään samana päivänä jauhettu. Ruoaksi valikoituu tietysti paikan nimikkoannos, joka sisältää talon oman pihvin lisäksi kypsytettyä cheddaria, rucolaa, marinoitua punasipulia ja valkosipulimajoneesia. Annoksen valmistumista pääsee myös itse tarkkailemaan, sillä hampurilainen kootaan aivan asiakkaan nenän edessä. Kaikesta toiminnasta paistaa muutenkin avoin ja rehti ote tekemiseen.

Burgeri itsessään on erinomainen. Pihvini on paistettu medium-plussaksi – aivan kuten pyysin. Annos on kookas, mutta kasattu niin, että käsin syöminen on myös mahdollista. Valittelin ensi alkuun hieman varovaista suolan käyttöä, mutta pidemmälle päästessä tämäkin unohtui, sillä erinomaiset raaka-aineet toimivat hyvin yhteen ja kokonaisuus on varsin harmoninen. Makeasti marinoitu punasipuli on kuin se kuuluisa kirsikka kakussa, täydentäen pihvin hienostunutta makua. Ranskalaiset ovat hyvää perustasoa, mutta jäävät erinomaisen pääruoan ohella lähinnä kuriositeetin asemaan. Lisukevaihtoehdoissa löytyy myös tuoresalaatti, joka saattaisi olla hyvä valinta.

Pääkaupungin hampurilaistarjonta alkaa olla jo melkoisen laajaa ja kärki terävää. Bogård tuo omalla suorituksellaan aina vain lisää senttejä riman korkeuteen.

Missä: Bosgård, Hakaniemen halli, Helsinki
Paljonko: 15e
Suositus: Kärkiväännöissä mukana

Mainokset

55. The Bastard

Helsinkiin tuntuu nousevan uusia hampurilaisravintoloita kuin sieniä sateella, ja mikä hienointa, enenevissä määrin myös keskusta-alueen ulkopuolelle. Yksi uusista on Itikseen loppukesästä avattu The Lucky Bastard, jonka päätän testata kätevästi shoppailun lomassa.

Ravintola on kaikin puolin siisti ja houkutteleva, joskin sen löytäminen vaati käyntiä info-pisteellä, sillä vastoin (harha)käsityksiäni, The Lucky Bastard ei sijaitsekaan kauppakeskuksen ravintolamaailmassa, vaan Tallinnanaukion päädyssä toisessa kerroksessa.

Tilaukset sujuvat vaivatta, ja päädyn – kuten hyvin usein aiemminkin – paikan nimikkoburgeriin. Hampurilaisen hinta on kohtuullinen, mutta lisukkeet ja juoma lähestulkoon tuplaavat annokseen kuluvan euromäärän. Tämä tosin tuntuu olevan trendi muissakin Helsingin ravintoloissa.

Annoksen valmistuminen kestää suhteellisen kauan, ja kun viimein pääsen burgerini kimppuun, valtaa mielen pienoinen pettymys. Tuote on perushyvä: laadukas sämpylä, hyvin paistopintaa saanut pihvi ja karamelisoitu sipuli toimivat, mutta hinnan edellyttämä wow-efekti kuitenkin loistaa poissaolollaan. 3 kertaa fritatut ranskalaiset putoavat samaan kuoppaan – hyvät, mutta eivät erityisen mieleenpainuvat. Tuote on kaikin puolin raikas ja laadukas, mutta jättää hieman mitäänsanomattoman vaikutelman. Raikastamon punainen jaffa on sentään erinomainen palanpainike.

Ateria menee kuitenkin hyvällä ruokahalulla, ja kuten jo mainittu, laatupuolessa ole kerrassaan mitään moittimista. Saatan antaa paikalle vielä toisen mahdollisuuden, josko esimerkiksi hauskasti nimetyssä The Kevin Bacon- burgerissa olisi piirun verran enemmän vääntöä.

Missä: The Lucky Bastard, ITIS Helsinki

Paljonko: Burgeri 9.9e + ranet 4.5e + juoma 3,5e

Suositus: Ei sovi tuomita aivan suoralta kädeltä.

43. Cheeseburger au Fromage Bleu

Ranska on varsin tunnettu ruokakulttuuristaan, joten päätän lähteä tutustumaan tähän kyseiseen aihealueeseen välittömästi maahan saavuttuani. Mikäpä sen pariisilaisempaa kuin kanadalaisessa sporttibaarissa nautittu hampurilainen! Urheilupubiin minut ajoi itseasiassa lätkän MM-finaali, mutta täällä kun ollaan niin tukeva burgeri ja kylmä olut käyvät kisaevääksi oikein hyvin.

Paikka natisee liitoksistaan, mutta tilaukset annettuani onnistun kuitenkin löytämään yksinäisen nurkkapöydän ja vieläpä suoralla näköyhteydellä screenille. Mahtavaa!

Annos pätkähtää pöytään yllättävän nopeasti. Ensivaikutelma miellyttää silmää – kompakti burgeri ilman turhia krumeluureja. Yllätyksekseni en saanut Pariisissa ranskalaisia perunoita, vaan paistettua mallia olevia.

Pihvi on sopivan paksu ja ronskista paistopinnasta huolimatta mehevä ja maukas. Jos jotain ranskalaista annoksesta hakee, niin se lienee erittäin voimakas sinihomejuusto, jonka tekeminen täällä suunnilla osataan. Kokonaisuus on erittäin herkullinen, joskin olisin jättänyt hieman turhan ja yksinäisyyttään huutavan salaatinlehden pois.

Hampurilaisen seuraksi sai hanasta taannoisella Kanadan-reissulla tutuksi tullutta Coors Lightia, joka muistuttaa maultaan lähinnä värjättyä vettä, mutta toimii rasvaisen ruoan tasapainottajana erittäin hyvin.

Mainittakoon vielä, että Suomi hävisi finaalin, ja hostellini lähellä Latin Quarterin liepeillä on kuulemma hyviä (ja edullisia) baareja. Tästä saattaa tulla pitkä ilta..

Missä: The Great Canadien Pub, Pariisi

Paljonko: 13,5e

Suositus: Kisaevääksi

41. SoHo burger

Edessä on kosteahko viikonloppu Mansesterissa. Illan rientoihin valmistautuminen alkaa aina (jos mahdollista) tukevalla olut&burgeri -kombolla.

Nääsvillestä aloittelupaikaksi valikoituu perinteistä pubiruokaa ja mukavan olutvalikoiman tarjoileva Gastropub Soho. Sisustukseltaan hieman rähjäinen sportti- / brittipub- tyyppinen Soho vakuuttaa heti kotoisalla tunnelmalla ja keittiöstä kantautuvalla rasvan tuoksulla.

Päätän mennä perinteisellä kaavalla ja paikan nimikkoburgerilla. Ilahduttavan kokoinen burgeri pitää sisällään hyvin paistopintaa saaneen pihvin lisäksi pekonia ja sinihomejuustoa. Kuten menussa lupailtiin, välistä tosiaan löytyi sinihomejuustoa – ei mitään sämpylään imeytynyttä säälittävää murua, vaan kirveellä veistetty kimpale tuota haisevaa ihanuutta. Kylkeen isketty reilu kasa ranskalaisia pottuja takaa sen, että olutta kuluu syömisen ohessa helposti kolpakko jos toinenkin.

Perusmallin aineksista on jälleen saatu loihdittua oikein mukava kokonaisuus, tosin bulkkisämpylän sijasta olisin kaivannut jotain hieman persoonallisempaa lähestymistapaa.

Tämä teos ei todellakaan ole mitään teennäistä fine diningia, vaan rehellistä pubiruokaa, joka toimii parhaiten oluen kanssa ja ronskissa seurassa.

 

Missä: Gastropub SoHo, Tampere

Paljonko: 13,9e

Suositus: Homejuuston ystäville