10. Tobikiri Cheeseburger

Yksinkertainen on kaunista. Näillä sanoilla voisi kuvailla Japanin toisiksi suurimman hampurilaisketjun – MOS Burgerin – tarjontaa. Sanomattakin selvää, että tämä ilmeisen suosittu ruokapaikka kiinnostaa ja on päästävä kokemaan.

Astelemme nälkäisinä sisään ravintolaketjun Tokion Nakanon toimipisteeseen. Ensimmäisenä silmään pistää ravintolan nuhjuinen olomuoto. Japanilaisten standardien mukaan tällä on jopa hieman epäsiistiä. Sisustuskin on jämähtänyt jonnekin 90- luvun tuntumaan. Emme anna tämän häiritä. Ruoka puhukoon puolestaan. Onnistumme tilaamaan ateriat, vaikkakin oman burgerini nimeä ja sisältöä joudun hieman selvittelemään. Pienen pienessä salissa on vielä muutama vapaa tuoli turisteille istuttavaksi.

Hampurilainen onkin yllätyksekseni todella pieni, muistuttaen ulkomuodoltaan ehkä hieman kultaisilta kaarilta noudettua euron hampparia. Ensipuraisu paljastaa kuitenkin aivan muuta; suussasulava sekoitus japanilaista härkää ja possua päällystettynä japanilaisella goudalla sekä jonkinmoisella soijakastikkeella. Sämpyläkin on sopivan muhjuinen, eikä kaipaa täytteekseen paistettua sipulia kummempaa. Soijakastikkeesta johtuen burgeri on melkoisen suolainen, tästä huolimatta näitä voisi popsia säkillisen.

Ensisilmäys ei onneksi kertonut kaikkea, Japanin lisäksi muualle Itä-Aasiaan ja Australiaan levittäytynyt MOS (Mountain Ocean Sun) Burger onkin oikein mainio pikaruokapaikka. Seuraavalla kerralla jätän ranut ja muut turhakkeet suosiolla väliin ja keskityn suosiolla hampurilaisiin. Ruoka on maistuvaa ja periaatteeltaan tuttua, mutta kuitenkin japanilaisella twistillä varustettua.

 

Missä: MOS Burger, Nakano, Tokio, JP

Paljonko: ~6e (ateria)

Suositus: Keskity hampurilaisiin.

Advertisement

9. Johannesburg ’Braai’ Burger

Sateinen päivä Helsingissä. Vatsa tyhjänä. Mitä tehdä?

Astumme sisään jo jonkin aikaa Rautatientorin kupeessa vaikuttaneeseen Woolshediin. Tilaukset tiskiltä ja pöytää etsimään. Salin perältä löytyy aitiopaikat, joista on suora näköyhteys konehuoneeseen. Kokkipari näyttää kasaavan purilaisia melkoisella itsevarmuudella. Yleensä suhtaudun vähintäänkin kriittisesti uusiin ”trendi” -paikkoihin, mutta kengurumaan välitöntä ja ystävällistä tunnelmaa huokuva ravintola on mielenkiintoinen valonpilkahdus keskellä harmaata Helsinkiä.

Ihmeteltyäni hetken aikaa annoksen nimeä, päätän turvautua mobiiliteknologian hienouksiin, ja saan selville että ruoka on saanut nimensä tietysti Etelä-Afrikan suurimman kaupungin mukaan, ja ’braai’ on afrikaansin kielinen sana grillaukselle.

Kiireestä huolimatta hamppari saapuu eteen suhteellisen nopeasti, vaikkakin odottaessa ehti jo kulua puolisen tuoppia talon hekullista nimikko-olutta, Woolshed Blonde Lageria. Avonaisena tarjoiltava burgeri ei jätä mitään arvailujen varaan, vaan täytteet ja kastikkeet ovat viehättävän riettaasti kaiken kansan nähtävillä. Herkullinen sekoitus pekonia, juustoa, karamelisoitua sipulia, bbq-kastiketta ja tuhtia pihviä katoaa lautaselta varsin rivakasti. Täyteläinen hampurilainen huuhdellaan alas kylmällä ja erittäin helposti lähestyttävällä lagerilla. Raikas lisukesalaatti ja tikkuperunat ovat mukava lisä ja viimeistelevät hyvän ja täyttävän annoksen.

Tästä olisi hyvä jatkaa iltaa vaikkapa keskustan menomestohin, mutta keskellä viikkoa tyydyn yhteen olueen. Sen verran puhutteleva ja hinta/laatu-suhteeltaan erinomainen ruoka- ja juomapolitiikka Woolshedissä kuitenkin on, että paikka laitetaan ehdottomasti uudelleen vierailtavien listalle. Jatkoon.

Missä: Woolshed Bar & Kitchen, Helsinki

Paljonko: 14.9 e (SYÖ Helsinki- hinta 10e)

Suositus: Mukavaa tunnelmaa ja hyvää ruokaa etsiville.

8. The Corner Burger

Japanilainen ruoka on taivaallista. Ramenia, nuudelia, currya, onigireja ja muita herkkuja on tullut ahdettua (jos mahdollista) jo melkein liiallisuuksiin asti. Kuten reissuillani yleensä, pääpaino on vahvasti ruoassa ja juomassa. Vaikka maukasta paikallista ruokaa riittää maisteltavaksi runsain mitoin, on nousevan auringon maassa myös päästävä maistaamaan pala Amerikkaa.

Itselläni neuvojen ja suositusten kyseleminen on olemattoman japanin kielen taidon takia hieman hankalaa, joten voidaankin puhua pienestä onnenpotkusta, kun Annen tuttavan johdattelemana pääsemme lounastamaan ilmeisen suosittuun saluunaan Nagoyan keskustan liepeillä. Kodikas, amerikkalaiseen (stereotyyppiseen) tyyliin sisustettu baari on erikoistunut selkeästi purilaisiin, oluisiin ja bourboneihin.

Tilaan paikan nimikkoburgerin juustolla höystettynä. Annos pamahtaa pöytään varsin nopeasti, eikä burgerin ulkonäkö ainakaan missään nimessä vähennä ruokahalua. Mukavasti rasvainen ja ronskisti pippurilla maustettu pihvi saa aistimet tanssahtelemaan ilosta. Kuten sanottu, japanilainen ruoka on taivaallista, mutta vaihtelu virkistää. Herkullisen kokonaisuden täydentävät pehmeä sämpylä, raikas salaatti ja mielenkiintoiset, mutta varsin maukkaat paistetut perunalohkot.

Lounasaikaan en tohdi suorittaa laajempaa tutustumista talon olut- ja bourbon-valikoimaan, mutta hyllyiltä löytyisi varmasti jokin mukava virvoke tuhdin ruoan seuraksi. Inkivääriolut saa kelvata tällä kertaa.

Tukevan hampurilaisen jälkeen jaksaa taas lähteä tutkimaan Nagoyan katuja ja kujia.

Missä: The Corner Saloon, Nagoya, Japani

Paljonko: 8,4 e

Suositus: Lämpimästi kaikille Nagoyassa liikkuville. Tutustu myös juomapuoleen!

7. Daredevil burger

Herkullista pubiruokaa ja kylmää olutta mukavasti käteen istuvissa kolpakoissa. Mitäpä sitä pieni ihminen muuta tarvitsee. Tankkaus ennen pitkää ja livemusiikin täyttämää iltaa aloitettiin hyvissä ajoin hyvällä ruoalla ja pienellä Kallion kierroksella. Viimeaikoina ei ole jostain syystä tullut täytettyä vatsaa kovinkaan tulisilla sapuskoilla, joten menua haarukoiva katseeni hakeutuikin oitis kohti hieman mausteisempaa osastoa.

Ilmeeni kirkastui välittömästi annoksen saapuessa pöytään. Jalapenolla, habanero-kastikkeella ja savuchilimajoneesilla ryyditetty hampurilainen toi välittömästi veden kielelle. Muutaman puraisun jälkeen chilisoossi teki tehtävänsä ja ohimolla kiilteli jo muutama hikikarpalo. Täydellistä. Pihvissä oli reilusti grillattua pintaa, sopivasti rasvaa sekä todella hyvä suutuntuma. Varsin harmonista kokonaisuutta täydensi reilu siivu pehmeää Mustapekka-juustoa, joka toimi hyvänä tasapainona tulisille elementeille. Habanero-kastike oli sopivan tulista, joskin vannouteneimmat chiliheadit saattavat haluta burgerinsa extrakastikkeella. Tiskillä näytti majailevan myös näyttävä rivi Poppamiehen sooseja kapsaisiini-vajareissaan tuskaileville. Kuten kunnon pubisapuskaan kuuluu, kasviksia annoksessa oli hieman väriksi ja ranskalaisia puolestaan melkoinen kasa oluen kanssa naposteltaviksi.

Loosister (hienoisesta hipsteri-ilmeestään huolimatta) lukeutuu ehdottomasti lempikapakoideni listalle. Hyvää istumapaikkaa tosin sattaa joutua hetken kärkkymään, mutta kuten ennenkin, odotus kannatti. Oluen ja burgerin ravitsemana oli jälleen hyvä valua keskustan suuntaan nauttimaan elävästä musiikista ja törkeistä hinnoista.

Missä: Bar Loosister, Helsinki

Paljonko: 13.5e

Suositus: Kaikille. Ironiaviikset tai punainen villapipo ei pakollisia.

6. Stone’s burger

Päätimme istahtaa pitkän kaupunkikierroksen päätteeksi burgerille hyviä mainintoja keränneeseen Stone’siin. Tarjoilija oli varsinainen myyntimies, ja tilaukset olivatkin jo melkein hoidettu ennen kuin takapuoli ehti kunnolla penkkiin osua. Vastoin henkilökunnan suosituksia tartuin paikan nimikkoburgeriin, mikä osoittautuikin nappivalinnaksi.

Voin melkein kuvitella tilaukseni  aiheuttaneen pientä kiroilua keittiössä. Joku juntti tilailee jälleen kypsää pihviä. Mikä pyhäinhäväistys laadukasta luomulihaa kohtaan! Mutta minkäs teet, pidän kypsätä pihvistä. Tarjoilija osasi kysyttäessä kertoa lihan tulleen tuusulalaiselta luomutilalta. Tämä tieto riitti minulle. Pihvi oli saanut juuri sopivasti palanutta pintaa ja grillauksen makua. Rasvainen pekoni ja majoneesi tukivat meininkiä mukavasti, ja kokonaisuus oli todella herkullinen. Itse tehty sämpylä oli juuri sopivan kiinteä; pehmeä, mutta ei missään nimessä pullamainen. Kaviksia oli kyydissä lähennä väriksi. Tyylikäs annos täydennettiin perusmallin ranskalaisilla, jotka toimivat kuitenkin oikein mukavana lisukkeena. Mitään valitettavaa hampparista on vaikeaa keksiä.

Sieluttomaksi parjatun S-ryhmän ravintolaksi Stone’s on kuitenkin varsin viihtyisä. Pisteet myös allekirjoittanutta palvelleelle, selvästi innostuneelle ja asiansa osaavalle baarimikolle. Vihreän mafian puolustukseksi on myös sanottava, että niin ravintola kuin wc-tilatkin olivat ketjulle melko tyypilliseen tapaan siistissä kunnossa. Ravintola mainostaa itseään ”beer & burger” -teemalla, ja osuu kyllä kohteeseen.

 

Missä: Stone’s, Helsinki

Paljonko: 15e (S-etukortilla 14e)

Suositus: Lämpimästi muillekin kuin vihreän kortin orjille.

5. The Big Cheeseburger

Kuten nimikin vihjailee, tässä purilaisessa todella oli juustoa. Paljon. Ja hyvää sellaista. Valitsin pihvini päälle Monterey Jack-juustoa, valittavissa olisi ollut myös cheddaria tai emmentalia. Kypsyysastetta kysyttäessä rikoin törkeästi koodia ja otin pihvini kypsänä. Viime vuosina olen oikeastan luopunut mediumista, johtuen ehkä muutamasta sitkeästä ja turhan verisestä pihvistä sekä kerran Thaimaassa (luultavimmin pihvistä) napatusta ruokamyrkytyksestä.

Toisaalta se on hyvä osoitus laadukkaasta työstä jos keittiössä osataan paistaa kypsä ja mehevä pihvi. Tällä kertaa siinä ainakin onnistuttiin täydellisesti. Yksinkertaisiin makuihin nojaava burgeri piti lisäksi sisällään tomaattia, sipulia ja salaattia. Rasvainen juusto oli juuri oikea pari tuhdille pihville. Tässä tapauksessa voi huomata sanonnan ”less is more” todenperäisyyden, nimittäin yksinkertaisista täytteistä huolimatta hamppari oli kaikkea muuta kuin tylsä. Annos tarjoiltiin maukkaiden ranskalaisten sekä mielenkiintoisen hot-saucen kanssa.

Reissussa on tullut vierailtua Hard Rock- kuppiloissa useilla mantereilla, joten ravintola ei sisustuksen tiimoilta juurikaan yllätyksiä tarjoillut. Pahimpaan lomakuumeeseen on tietysti mukava pistäytyä kotikylän HRC:ssä, jos ei ulkomaille siltä istumalta pääse. Tunnelma oli ketjulle tyypilliseen tapaan iloinen ja hyvällä tavalla ”rock”. 

Hintapolitiikasta on mainittava melkoisen jyrkkä listahinta. Vaikkakin annoksessa oli Helsinki -lisän päälle myös Hard Rock Cafe -lisää niin siltikin 19,95 euron hintaan voisi jotakuinkin odottaa kullalla ja timanteilla päällystettyä yksisarvisenfileetä. Tarkan markan miehenä minua ei ainakaan kanta-asiakkaana nähdä. SYÖ Helsinki -viikkojen tarjoushinta 10e tuntui sopivalta, joten kyseessä oli loppupeleissä oikein mukava kokemus.

Missä: Hard Rock Cafe, Helsinki

Paljonko: 19,95e (SYÖ- viikot 10e)

Suositus: Turistille

4. Jättihampurilainen

Hieman kiireellä kasatun näköinen burgeri kätkee sämpylöidensä väliin valtavan itsetehdyn jauhelihapihvin, joka on mielenkiintoisesti (ja edukseen erottuvasti) paistettu hyvin ohueksi. Valmissämpylöistä huolimatta purilainen on varsin maistuva. Rapea salaatti ja kevyt kastike tuovat raikkautta, mutta huomion vie ehdottomasti herkullinen pihvi. Muutoin hillitysti maustettuun hamppariin on saatu hyvää ”snagarifiilistä”. Voisi melkein kuvitella syövänsä rankan illan päätteeksi pystygrilliltä noudettua maailman parasta annosta, joka pelastaa reissussa rähjääntyneen juhlijan.

Päätin tällä kertaa luottaa yksinkertaisesti hampurilaisen ja Coca-Colan pyhään liittoon. Valinta oli nappiin, sillä kasa ranskanperunoita päälle olisi saattanut olla liikaa. Nyt olo oli ravittu ja suhteellisen keveä.

Burgerit tuntuivat olevan ravintolan hittituote, sillä keittiöstä kannettiin tarjouksessa ollutta Äijäburgeria kuin liukuhihnalta. Tämän esityksen pohjalta täytynee ehdottomasti palata maistelemaan. Ravintola vaikutti muutenkin kodikkaalta ja viihtyisältä, ja jos ruokakin on tätä tasoa, ei ihme että lounasaikaan meinasi olla tupa täynnä.

Missä: The Chili’s, Espoo

Paljonko: 6,9e

Suositus: Ehdottomasti

3. Kasvishampurilainen avocadolla

Hyvä kasvispihvi on parempi kuin huono jauhelihapihvi. Tässä annoksessa ei ollut tietoakaan kasvisruokia usein vaivaavasta mauttomuudesta. Burgeria ei turhaan valittu Nyt-liitteen Helsingin parhaimpien kasvisruokien listalle.

Pihvi oli täyteläinen ja ruokaisa. Mukaan oli tosiaan saatu reilusti makua ja rakennetta, tämän parempaa kasvispihviä saakin jo hakea. Avocado teki burgerista vielä täyteläisemmän ja toi myös lisää ravintoarvoa. Kastikkeen virkaa toimitti melko tavallisen oloinen majoneesi, joka jätti hyvin tilaa pihville, avocadolle ja muille täytteille. Mikään maku ei ollut liian päällekäyvä, vaan kokonaisuus oli varsin harmoninen. Tummahko (täysjyvä?) sämpylä sopii tähän huomattavasti paremmin kuin lihaversioon. Lankkuperunat hipoivat täydellisyyttä. Annoksesta jäi reilusta koosta huolimatta mukavan keveä olo.

Emme ollet ainoat kasvishampparista kiinnostuneet, sillä niitä näytti menevän runsaasti myös viereisiin pöytiin. Ja mikäs siinä, kyseessä on oikein mainio ruoka.

Missä: Ravintola Alppitori, Helsinki

Paljonko: 14,5e

Suositus: Myös lihansyöjille

2. Chico’s Double Cheese Burger

Yllätyin positiivisesti annoksen saapuessa pöytään. Tilaamani ruoka oli edustavan näköinen, ja pääroolissa paistatteleva burgerikin varsin tukevan oloinen.

Heti ensipuraisu karisti viimeisetkin ennakkoluuloni. Huolto-asemilta siis saa maukkaita hampurilaisia. Vaikkakin annoksesta paistaa ketjuravintoloita leimaava bulkkimaisuus, oli se siltikin yllättävän laadukkaan oloinen. Maukas pihvi, tukeva sämpylä ja maistuvat juustot. Rapeat kasvikset tuovat vielä viimeistellymmän ja tuoreemman vaikutelman. Kastike oli tusinatavaraa, mutta toimi silti melko hyvin. Lisähinnasta kylkiäisenä tulevat perunat eivät erityisemmin säväyttäneet, mutta menivät kuitenkin alas hyvällä ruokahalulla.

Pientä miinusta täytyy antaa viihtyisyyden puutteesta ja hieman nuhjuisesta sisustuksesta. Vaikkakin kysessä on huolto-aseman ravintola, pöydät olisi kuitenkin hyvä pitää siistinä eikä pieni panostus asiakastilan kodikkuuteen olisi pahasta.

Missä: Rastilan ABC, Helsinki

Paljonko: 6,9e

Suositus: Nopeaan nälkään

1. Talon hampurilainen pekonilla

Alkuun on mainittava, että oli varsin ilahduttavaa huomata näyttävä esillepano annoksen saapuessa pöytään. Nälkäisenä pystyin juuri ja juuri pitämään näppini erossa kuvan ottamisen ajan.

Veitsi upposi burgeriin mukavasti, joten rakenne oli oikein hyvä ja ryhdikäs. Pihvi oli kypsennetty oikeaoppisesti. Pinnalta rapsakka ja keskeltä mehukas. Joku saattaisi pitää purilaisestaan roseena, itse pidän kypsästä. Taika onkin paistaa kypsä ja silti mehevä pihvi. Pekoni oli siivutettu todella ohueksi joten se ei peittänyt muita makuja, eikä myöskään tehnyt burgerista liian raskasta.

Kasvikset olivat kyydissä lähinnä väriä tuomassa. Kastikkeena toimi tuhti majoneesi. Olisin kaivannut ehkä hieman lisää terää, mutta toisaalta olen tottunut tuunaamaan lähes kaikki ruokani Texas Petellä. Pisteet (luultavasti) itse tehdystä sämpylästä. Leipä oli makuuni ehkä kuitenkin liian tummahkoa. Liiasta pullamaisuudesta ei voi kuitenkaan syyttää, sillä suutuntuma oli todella jämäkkä.

Lisukkeena toimi todella maukkaat ranskalaiset. Perunasta oli siivutettu miehekkäitä lastuja, jotka oli paistettu ja maustettu lähelle täydellisyyttä. Parempia pottuja saa hakea. Miljöökin oli kunnossa, ravintola oli sisustettu kotoisasti ja palvelukin sujuvaa. Kokonaisuutena oikein hieno esitys.

Missä: Ravintola Alppitori, Helsinki

Paljonko: 15e

Suositus: Jatkoon