Näin aluksi on mainittava, että olen jo pitkään karsastanut tätä Suomeenkin rantautunutta katuruoka- ja foodtruck- trendiä. Ihan siitä syystä, että maailmalla pyöriessä katuruoka on useimmiten aivan tavallista ja arkista, mutta nopeaa ja erittäin maistuvaa purtavaa, toisin kuin useimmat täkäläiset hummerihodaripaikat, joissa saa tunnin jonotettuaan maksaa minimalistisesta annoksestaan ravintolaruoan verran. Ikäväkseni on todettava, että myös Ravintolapäivän voi jo melkein lukea samaan itkuvirteen.
Ymmärrettävästi Suomen verottaja ja virkamiesarmeijat tekevät kuitenkin yrittäjän elämästä hankalaa ja ovat omiaan nostamaan annosten hintaa. Jokatapauksessa, katuruoan ei mielestäni tarvitse olla mitään überhienoa tai järjetöntä hifistelyä.
Perinteiset festivaalisapuskat – kylmät pyttipannut ja vetiset kebablautaset – ovat saaneet jo useammassa tapahtumassa haastajan ruokarekkojen kurvatessa paikalle täyttämään nälkäisten juhlijoiden energiavarastoja. Tämä on erittäin tervetullut muutos.
Suuntaamme Tuska-festivaalin lavapommien ja auringon polttamat nenämme kohti Liesikiesin kuumia patoja. Pienen suostuttelun jälkeen päätän ruokkia itseni epätyypilliseen tapaan kalaburgerilla. Kalahan on tunnetusti niin kauan hyvää kun se ei maistu kalalta. Jo ensipuraisusta tiedän, että nyt ollaan hyvän äärellä. Mainio jokiravuilla ryyditetty haukipihvi on juuri sopivan täyteläinen. Merenpohja ei maistu liikaa läpi missään kohtaa. Herkullisen briossi-tyyppisen sämpylän täytteenä on myös raikasta tillicremeä ja mummon kurkkuja. Lisukkeena sopiva keko maalaisranuja ja erttäin toimivaa chipotle-majoneesia. Täydellistä. Kalaruokien ollessa tätä tasoa saatan tutustua meren antimiin useamminkin.
Perinteisestä kiskurihintaisesta festarilautasesta ei voi puhua edes samassa lauseessa, sillä kohtuullisella kymmenen euron hinnallaan tämä ruoka pesee varmasti monet kilpailijat mennen tullen. Mainittakoon ainoaksi miinuspuoleksi jälleen Suomen järjetön alkoholipolitiikka, jonka ansiosta ruokajuomana ei ole sallittua nauttia olutta. Kärrystä ei ole luvallista myydä alkoholituotteita, eikä niitä voi itsekään tuoda ruokapisteiden sijaitessa kaljoittelualueen ulkopuolella. Toivossa on kuitenkin hyvä elää, jospa joskus pääsemme ruoka- ja juomakulttuurissa (jotka muuten kulkevat käsi kädessä) lainsäädännöllisesti eurooppalaiselle tasolle.
Poistun päälavan suuntaan varsin tyytyväisenä ja vatsa jopa hieman yllättäen täynnä. Jaksaa taas moshata.
Missä: Liesikiesi / Tuska, Suvilahti
Paljonko: 10e
Suositus: Bongatessasi Liesikiesin liikenteessä, älä ujostele.
Hamppariblogi.net 